Monille kalevalainen jäsenkorjaus ei hoitomuotona ole vielä tuttu ja haluan nyt hieman avata sitä. Erityisesti haluan poistaa ennakkoluuloja hoitomuotoa kohtaan.

En oikein tiedä, mistä on lähtenyt liikkeelle erityisesti komedian ja stand-up koomikoiden tapa herjata kalevalaista jäsenkorjausta. Tietenkin näkemäni pätkät on tehty viihdyttämään, mutta joillekin se voi antaa kuvan jostain mystisestä tai sitten olen erään koomikon nähnyt vertaavan kalevalaista jäsenkorjausta alamaailman rahanperintään. Mielestäni aika ala-arvoista huumoria tai ainakin olisi aiheellista että ottaa ensin asioista selvää, ennen kuin alkaa heittämään moista yleisesti.

Tarjoudun tekemään näille parille koomikolle kalevalaisen jäsenkorjauksen edullisesti. Otankin heihin yhteyttä heti!

Haluan siis että hoitomuoto saa sille kuuluvan arvostuksen. Vaalimme kyllä perinteitä, mutta samalla tekniikkamme ja tietämyksemme pohjautuvat laajasta, kokonaisvaltaisesta anatomian ja fysiologian ymmärtämisestä. Erityisesti täydennyskoulutuksissa saamme paljon täydentävää tietoa.

Kuvailen hoidon tässä pääpiirteittäin. Hoidon tarpeen arviointi alkaa jo asiakkaan tullessa hoitoon. Havainnoin asiakkaan liikkeistä mahdollisesti ilmeneviä ongelmia kehossa. Aluksi asiakas tekee asiakaskortin omien tietojensa osalta.

Hoidon aloitan yleensä tarkastelemalla henkilön tasapainotekijöitä kehossa; millainen asento hänellä on seistessään. Hoito aloitetaan pääasiallisesti hoitopöydällä, jossa on helppo nähdä miten keho asettuu alustalle. Tarkastan jalkojen mahdolliset mittaerot, polvien ja lantion asentoerot sekä rintakehän, olkapäiden ja käsien tasapainon.

Käsittely alkaa perinteisesti jaloista, jotta kudosneste-ja verenkierto lähtee paranemaan pikkuhiljaa, eikä aiheuta ”happiryöppyä”päähän, joka voisi käydä jos hyvin kireää niska-hartia seutua aletaan avata ensimmäisenä. Jaloista lähtien voidaan aktivoida myös hermoratoja, jotka vaikuttavat päähän saakka.

Hoitopöydällä käsittelen usein jalat ja kädet ja sitten jatkamme selän istuen. Tästä käytetään vanhassa perinteessä nimitystä ”perskynkkä”. Nämäkin tekniikat lähtevät lempeästi alhaalta ylöspäin, jolloin keholla on aikaa avautua omaa tahtiaan.

Hoidon aikana keho käsitellään varpaista aina päälakeen saakka. Hoidon aikana keskustellaan elämäntavoista ja otetaan siis kokonaisvaltainen tilannekuva asiakkaasta. Tämä kaikki tehdään asiakkaan ehdoilla, kehoa ja mieltä kuunnellen. Olen nähnyt monien vaivojen helpottavan tällä lempeällä lähestymistavalla.

Koulutan itseäni koko ajan lisää, koska kehon tuntemukseen ei ole koskaan valmis.

Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa ei ole mitään pelättävää eikä mystistä rummun paukuttelua.

Tervetuloa kokeilemaan!

Vuodesta 2007 olen tehnyt työtäni hyvinvoinnin edistämiseksi. Vuoteen 2007 olin perehtynyt energiaan, aroma- ja kiviterapiaan. Kaikenlaiset luonnon elementit kiinnostivat minua ja 2004 olin valmistunut ayurveda-hoitajaksi. Muistan niin kurssipäivät, kun esikoiseni mönki lattialla hoitoja tehdessämme. Ai se oli ihanaa, vaikka silloin tuntui välillä ettei kyennyt täysin keskittymään.

Nuo edellämainitut hoidot plakkarissa tein jonkin verran asiakastyötä vuoteen 2007, jolloin minulle avautui uusi todella kouriintuntuva tapa hoitaa ihmistä. Luin lehdestä jutun kalevalaisesta jäsenkorjauksesta ja se kolahti heti. Ilmoittauduin saman tien kalevalaisen jäsenkorjauksen peruskurssille. Kolme vuotta koulutus kesti, sain tuona aikana myös kuopukseni vuonna 2008, jonka takia yksi kurssiviikonloppu jäi väliin. Sen korvasin myöhemmin osallistumalla toiselle vastaavalle.

Kolme vuotta ja 300 dokumentoitua asiakastyötä myöhemmin keväällä 2010 osallistuin kalevalaisen jäsenkorjauksen näyttökokeeseen. Samana keväänä 2007 Oulussa aloitti yhteensä 30 henkilöä opiskelemaan kalevalaista jäsenkorjausta. Keväällä 2010 siitä porukasta 10 valmistui kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi.

Hoitomuotona kalevalainen jäsenkorjaus on tarjonnut minulle ehtymättömän opinahjon. Joka asiakkaan kanssa oppii uutta ja mitä kauemmin tätä on tehnyt, sitä uteliaammaksi tulee ja haluaa tutkia lisää kehon ja mielen ihmeellisestä symbioosista. Olen ollut niin tyytyväinen siihen, että tuolloin yli 15 vuotta sitten lähdin tälle tielle. Niin monta ihanaa asiakasta ja opettavaista tarinaa olen saanut läpi käydä tänä aikana

Elämä saatteli kehooni liikakiloja raskauksien ja oman herkutteluhimon myötä. Kun lapset alkoivat olla jo isompia, havahduin omaan tilanteeseeni. Halusin entisen energiatasoni ennalleen ja siis huolehtia lasten ohella myös omasta hyvinvoinnistani. Siitä alkoi oma yhden naisen hyvinvointiremppa. Siitä löydät aiemmista postauksista lisää tai käy lukemassa tarinani täältä: https://one2onediet.fi/happy-customers/satu-mustanoja

Halusin antaa noita samoja onnistumisen kokemuksia muillekin ja oman valmentajani saattelemana aloin kouluttautua Cambridge-laihdutusvalmentajaksi. Vuodesta 2018 olen tehnyt kalevalaisen jäsenkorjauksen rinnalla myös työtä laihdutusvalmentajana.

Vuodet on olleet tuulisia; ero vuonna 2017, syöpä 2019, monenmoista tyrskyä lisäksi ja tietenkin 2020 syöpähoitojeni loputtua tuli koronasulku. Joka oli totinen paikka hyvinvointialan yrittäjälle. Cambridge oli nopea reagoimaan ja opetti meille nopeasti etävalmennuksen, joka mahdollisti työn jatkumisen tuolloin. Vuoden 2021 alkupuolelta onneksi kuitenkin asiakkaita alkoi taas liikkua.

Tätä kirjoittaessani koulutetun hierojan tutkinto on yhtä näyttöä vaille valmis. Vuosien aikana olen kouluttautunut upeissa Cambridgen koulutuksissa ja kansanlääkintäseuran täydennyskoulutuksissa, ja nuo kaikki koulutukset ovat minulle niin tärkeitä ja tuovat aina uutta puhtia ja työkaluja arkeen. Viimeisimpänä kävin reilu kuukausi sitten täydennyskoulutuksessa, jossa aiheena oli raskaana olevien ja imettävien äitien käsittely sekä vauvojen hoito kalevalaisella jäsenkorjauksella.

Minun tieni on ollut mutkainen, mutta ah niin antoisa kaikessa vaihtelevuudessaan ja ymmärrän vastoinkäymisten tarkoituksen juuri ohjaamassa minua kohti syvempää ymmärrystä elämän, ihmisen ja kaiken näihin liittyvän suuruudesta ja upeudesta.

Otsikon kyyneleistä vielä. Eilinen osoitti asiakastyön upeuden ihanalla tavalla, kun vajaan vuoden ajan laihdutusvalmennuksessani käynyt upea nainen ojensi minulle kiitokset ja kauniit kukkaset, kun hän pääsi maaliin omassa 32 kilon painonpudotuksessaan. Ne on paikkoja, jotka antaa omalle työlle merkityksen.

KIITOS!

Yllä oleva latinan fraasi voidaan tulkita laajasti. ”Terve sielu terveessä ruumiissa” lienee se yleisin käännös, mutta myös ”terve mieli terveessä ruumiissa” käytetään.

Kuinka usein sinä tulet ajatelleeksi, onko sinulla tasapaino mielen ja ruumiin välillä?

Heitinkö pahan? Tiedän, että heitin! Tasapainon löytäminen tai vielä enemmän sen ylläpitäminen mielen ja ruumiin välillä on vaikeaa kuin mikä. Yhtenä hetkenä meitä ajaa ruumiin tuntemukset, vaivat tai fyysinen hyvän olon tunne ja keskitymme vain siihen. Kun taas toisena hetkenä mielen liikkeet vievät vallan ja fyysisyys saattaa unohtua.

Yleisesti urheilun ja esimerkiksi tieteen alalla, pidetään tärkeänä noiden kahden symbioosia. Huippu-urheilijoiden treeniohjelmaan kuuluu tärkeänä osana mentaalinen harjoittelu. On myös osoitettu, että mielen keinoin voidaan yltää jopa mahdottomilta tuntuviin saavutuksiin fyysisellä tasolla. Ja päinvastoin: tiedemies voi edetä omassa jumittuneessa tutkimustyössään, kun käy vaikka tekemässä motin halkoja välillä. Halkoja hakatessa aivot saattavatkin antaa täydellisen ratkaisun pitkään vaivanneeseen ongelmaan.

No, nuo olivat hieman ääriesimerkkejä, mutta totta toinen puoli. Omasta puolestani voin kertoa, että usein juuri jonkun fyysisen suoritteen aikana saan mielen puolella aivan loistavia ideoita tai ratkaisun johonkin pulmaan. Tai miten on hyvä käydä happihypyllä, kun painii jonkun mielen ongelman kimpussa. Onko tuttua sinullekin?

Mielestäni meidän pitäisi enemmän pyrkiä hyödyntämään tätä mielen ja ruumiin vuorovaikutusta elämässämme. Lenkillä antaa mielen vaeltaa ja tuntea mielihyvää, kun keho saa tarvitsemaansa liikuntaa. Ruokaa laittaessa olisi hyvä pysähtyä kuulemaan, mitä keho haluaa. Meidän fyysinen puoli saattaa tarvita proteiinia jaksaakseen, mutta mielen mutkat saattavat johtaa meidät napsimaan kaapista pari keksiä tai tekemään ruokaa odotellessa pari voikkaria. Mieli saattaa ajaa syömään, vaikka lasillinen sitruunavettä olisi tehnyt kehon tyytyväiseksi.

Vuodenkierto on ihmeellinen asia: mietippä, kuinka me syksyllä ikäänkuin painutaan pehkuihin ja pysytään siellä ehkä hieman mässäilyllä lohtua hakien pitkään, pimeään talven aikaan. Vuoden vaihteen jälkeen keho ja mieli lähtee kohti uutta kasvua, siis kevättä. Tuolloin on kautta aikojen ihmisillä ollut tarve keventää, hoitaa itsensä kuntoon ja esimerkiksi paastota. Tämän huomaan itsessäni vuosittain. Tänäkin vuonna olen pitänyt omaa puhdistumiskuuriani. Siihen on kuulunut idätys ja mm sitruuna-inkivääritee. Nuo molemmat teen itse alusta saakka. Liottelen papuja, kikherneitä jne ja seuraan niiden ihanien pienten itujen ilmaantumista. Tai valitsen kaupasta muutamia kauniita luomusitruunoita ja luomuinkivääriä ja valmistan niistä tuota ayurvedista puhdistusteetä.

Näissä pohdinnoissa ehkä alat miettiä sinäkin, että mikä on kehon ja mikä mielen osuutta? Niin, se kai olisikin päämäärämme, että ne kulkevat rinta rinnan toisiaan tukien ja toisilleen tilaa antaen. Lopettelenkin tämän kirjoitteluni tähän, koska keho vaatii minua lumitöihin, jossa omissa mielen liikkeissäni katson kätteni työtä ja toisaalta ihmettelen tätä luonnon kauneutta lumivaippaansa kääriytyneenä

Palaahan toiseen kappaleeseen: ”ruumiin tuntemukset” ja ”mielen liikkeet”. Mitä ajatuksia nuo tavallaan ristiriitaiset sanonnat herättävät sinussa?

Aikoinaan, kun ystävänpäivää alettiin lanseerata Suomeenkin, se tuntui alkuun vain jenkkien luomalta uudelta bisnesstavalta. Toki on paljon sitä, mutta eihän meidän tarvitse kaikkeen humpuukiin lähteä mukaan.

Tämän pian kahden vuoden korona-ajan saldona on monilla sosiaalisen elämän kutistuminen. Osalla ihmisistä tämä on aiheuttanut ahdistusta ja masentumista. Kaikille some ei ole tuttua kauraa, koska sinnehän monelta osin on siirtynyt sosiaalista elämää.

Nyt alkaa olla aika jo kömpiä koloistamme ja laajentaa elämää ulospäin. Se on selvää, ettei ehkä samanlaiseen elämään ole paluuta kuin oli ennen koronaa. Mutta paljon hyvääkin on opittu tässä ajassa. Esimerkiksi on hienoa, että ihmiset ovat suuntautuneet enemmän luontoon kuntoilemaan, lomailemaan ja on alettu nähdä oman lähipiirin erityispiirteitä. Nähtävissä on myös perhekeskeisyyden lisääntyminen. Ei toki ole yleistettävää tuokaan, mutta pienikin suuntaus tuohon suuntaan on positiivista.

Minulle on aina ollut ikään kuin henkireikä, kun olen yrittäjänä saanut osallistua tapahtumiin. Kun niitä ei nyt ole pariin vuoteen ollut, tuntuu isolta kynnykseltä palata niihin. Siksi onkin lähdettävä liikkeelle varovasti. Minulle oli uusi tuttavuus House of Lola-vaatebrändi ja nyt tarjoutui mahdollisuus pitää pieni tapahtuma. Ehkä se taas tästä tämäkin osa yrittäjyyttä alkaa herätä eloon.

Lolan talo – Sanna Kuosmanen tulee esittelemään vaatteita 14.2 maanantaina, ystävänpäivänä klo 16-19 Lappeenrannan toimipaikkaani Valtakatu 29.n. Tapahtumassa pääset sovittelemaan vaatteita, voit sopia omista kotikutsuista, pääset maistelemaan Cambridge-tuotteita ja saat vinkkejä hyvinvointiin ja painonhallintaan. Tietenkin tapahtuman aikana voit hyödyntää tarjouksia, arvontaa ja uutuuksia. Ja kirsikkana kakun päällä: kun tuot kaverin mukanasi, saatte molemmat pienen yllätyksen. Jokainen illan aikana aikansa aloituslaihdutusvalmennukseen varannut, saa sen hintaan 25€ (norm 45€)

Tästä linkistä näet lisää tapahtumasta:

https://fb.me/e/2ivXDNMMH

Haluan kertoa tästä omakohtaisuudesta, jota et välttämättä tiennyt minusta.

Yksi asiakas kysyi, onko minulla itsellä mitään kokemusta laihduttamisesta. Paljon meidän valmentajista on ollut ikänsä hoikkia, eikä heillä ole omakohtaista kokemusta ylipainon kanssa painimisesta, mutta toki he ovat ilman omaa paino-ongelmakokemustakin ammattitaitoisia.

Me, jotka olemme tulleet cambridgen laihdutusvalmentajien joukkoon, olemme huolissamme ylipainon seurauksista, tiedämme paljon ruoka-aineista, olemme kouluttautuneet cambridgen omissa korkeatasoisissa koulutuksissa ja yhteinen tavoitteemme on auttaa niitä, jotka haluavat apua painonpudotukseen ja -hallintaan.

Minä itse olen ns kokemusasiantuntija tuon kaiken tiedon ja tuotteiden lisäksi, mitä cambridge ja muu elämänkokemus on minulle tästä aiheesta opettanut. Laihdutin itse menetelmällä 45 kg 2017-18. Kävimme mieliin jääneen polun Cambridgevalmentajan Laura Tolvasen kanssa. Silloin ja aina tulen tietämään, etten ikinä olisi pystynyt tuohon yksin, ilman Lauran tukea ja näitä tuotteita. Kiitos Laura Tolvanen

Tässä linkki, josta pääset lukemaan minun tarinani silloin:

Satu Mustanoja

Blogissani haluan jakaa sinulle omaa tietoani hyvinvoinnista. Olen ollut aina kiinnostunut erilaisista tavoista huolehtia omasta terveydestä ja vuosikymmenten aikana olen saanut todeta monen buumin tulevan ja menevän. Olen toki itsekin hullaantunut moneen muoti-ilmiöön, mutta loppupeleissä nähnyt niiden nopean poistumisen markkinoilta.

”Vanhassa vara parempi” on siis varsin totuudenmukainen sanonta. Tuo pätee myös kalevalaiseen jäsenkorjaukseen. Voit tutustua seuramme kotisivuihin täältä: https://kansanlaakintaseura.fi/

Minua kalevalaisessa jäsenkorjauksessa viehätti alusta saakka lempeys ja ihmisen kokonaisuuden hahmottaminen. Asiakkaan kanssa keskustellaan elämän kaikista osa-alueista, koska ne vaikuttavat kaikki kaikkeen. Ihmissuhteet, elämän tilanne, talous, uni, ravinto, liikkuminen, työ. Ne kaikki vaikuttavat siihen, mitä keho tuntee. Tiedät varmaan omasta kokemuksesta millainen oravanpyörä on valmis jos esimerkiksi syystä tai toisesta nukut huonosti; sitten alkaa töissä tulla ongelmia, myös sosiaalisissa tilanteissa, ruoka ei maistu tai sitten tulee lohtusyöminen kuvaan. Nuo kaikki taas vaikuttavat sisäelinten toimintaan ja kun stressitaso nousee, alkaa lihakset kiristyä ja niin kyllä pinnakin.

Ja tuohon oravanpyörään ei pääse käsiksi kuin kokonaisvaltaisella hyvinvoinnin lisäämisellä. Aloitetaan pienin askelin, huolehditaan ravintoon tarpeeksi proteiinia, kuitua ja ravitsevia ainesosia. Ota iltapalaksi raikas puolukkasmoothie voikkareiden sijaan. SIlloin vatsassa alkaa hyvä pöhinä sen sijaan, että leivän hiivat alkavat käydä ja aiheuttavat aineenvaihdunnalle ongelmia. Kun nukut paremmin, parasympaattinen hermostosi korjaa koko kehoasi ja myös mielesi lepää. Aamulla heräätkin paljon pirteämpänä ja siitä se oravanpyörä pikku hiljaa kääntyykin hyvään suuntaan.

Tänään lopuksi; muistuta itseäsi omasta ainutlaatuisuudestasi ja anna huomiota itsellesi. Kiitä itseäsi suurella rakkaudella!

Jumittaako selkä/niska tai painonhallinta tarvitsee hyvää starttia?

Tarvitsetko siivousapua kotiin tai haluatko näkemystä ja apua puutarhanhoitoon?

Sitten olet oikealla sivustolla!

Yhteydenottopyyntö

This is an example post, originally published as part of Blogging University. Enroll in one of our ten programs, and start your blog right.

You’re going to publish a post today. Don’t worry about how your blog looks. Don’t worry if you haven’t given it a name yet, or you’re feeling overwhelmed. Just click the “New Post” button, and tell us why you’re here.

Why do this?

• Because it gives new readers context. What are you about? Why should they read your blog?
• Because it will help you focus your own ideas about your blog and what you’d like to do with it.

The post can be short or long, a personal intro to your life or a bloggy mission statement, a manifesto for the future or a simple outline of your the types of things you hope to publish.

To help you get started, here are a few questions:

• Why are you blogging publicly, rather than keeping a personal journal?
• What topics do you think you’ll write about?
• Who would you love to connect with via your blog?
• If you blog successfully throughout the next year, what would you hope to have accomplished?

You’re not locked into any of this; one of the wonderful things about blogs is how they constantly evolve as we learn, grow, and interact with one another — but it’s good to know where and why you started, and articulating your goals may just give you a few other post ideas.

Can’t think how to get started? Just write the first thing that pops into your head. Anne Lamott, author of a book on writing we love, says that you need to give yourself permission to write a “crappy first draft”. Anne makes a great point — just start writing, and worry about editing it later.

When you’re ready to publish, give your post three to five tags that describe your blog’s focus — writing, photography, fiction, parenting, food, cars, movies, sports, whatever. These tags will help others who care about your topics find you in the Reader. Make sure one of the tags is “zerotohero,” so other new bloggers can find you, too.

This is an example post, originally published as part of Blogging University. Enroll in one of our ten programs, and start your blog right.

You’re going to publish a post today. Don’t worry about how your blog looks. Don’t worry if you haven’t given it a name yet, or you’re feeling overwhelmed. Just click the “New Post” button, and tell us why you’re here.

Why do this?

• Because it gives new readers context. What are you about? Why should they read your blog?
• Because it will help you focus your own ideas about your blog and what you’d like to do with it.

The post can be short or long, a personal intro to your life or a bloggy mission statement, a manifesto for the future or a simple outline of your the types of things you hope to publish.

To help you get started, here are a few questions:

• Why are you blogging publicly, rather than keeping a personal journal?
• What topics do you think you’ll write about?
• Who would you love to connect with via your blog?
• If you blog successfully throughout the next year, what would you hope to have accomplished?

You’re not locked into any of this; one of the wonderful things about blogs is how they constantly evolve as we learn, grow, and interact with one another — but it’s good to know where and why you started, and articulating your goals may just give you a few other post ideas.

Can’t think how to get started? Just write the first thing that pops into your head. Anne Lamott, author of a book on writing we love, says that you need to give yourself permission to write a “crappy first draft”. Anne makes a great point — just start writing, and worry about editing it later.

When you’re ready to publish, give your post three to five tags that describe your blog’s focus — writing, photography, fiction, parenting, food, cars, movies, sports, whatever. These tags will help others who care about your topics find you in the Reader. Make sure one of the tags is “zerotohero,” so other new bloggers can find you, too.

This is an example post, originally published as part of Blogging University. Enroll in one of our ten programs, and start your blog right.

You’re going to publish a post today. Don’t worry about how your blog looks. Don’t worry if you haven’t given it a name yet, or you’re feeling overwhelmed. Just click the “New Post” button, and tell us why you’re here.

Why do this?

• Because it gives new readers context. What are you about? Why should they read your blog?
• Because it will help you focus your own ideas about your blog and what you’d like to do with it.

The post can be short or long, a personal intro to your life or a bloggy mission statement, a manifesto for the future or a simple outline of your the types of things you hope to publish.

To help you get started, here are a few questions:

• Why are you blogging publicly, rather than keeping a personal journal?
• What topics do you think you’ll write about?
• Who would you love to connect with via your blog?
• If you blog successfully throughout the next year, what would you hope to have accomplished?

You’re not locked into any of this; one of the wonderful things about blogs is how they constantly evolve as we learn, grow, and interact with one another — but it’s good to know where and why you started, and articulating your goals may just give you a few other post ideas.

Can’t think how to get started? Just write the first thing that pops into your head. Anne Lamott, author of a book on writing we love, says that you need to give yourself permission to write a “crappy first draft”. Anne makes a great point — just start writing, and worry about editing it later.

When you’re ready to publish, give your post three to five tags that describe your blog’s focus — writing, photography, fiction, parenting, food, cars, movies, sports, whatever. These tags will help others who care about your topics find you in the Reader. Make sure one of the tags is “zerotohero,” so other new bloggers can find you, too.