Mens sana in corpore sano

Yllä oleva latinan fraasi voidaan tulkita laajasti. ”Terve sielu terveessä ruumiissa” lienee se yleisin käännös, mutta myös ”terve mieli terveessä ruumiissa” käytetään.

Kuinka usein sinä tulet ajatelleeksi, onko sinulla tasapaino mielen ja ruumiin välillä?

Heitinkö pahan? Tiedän, että heitin! Tasapainon löytäminen tai vielä enemmän sen ylläpitäminen mielen ja ruumiin välillä on vaikeaa kuin mikä. Yhtenä hetkenä meitä ajaa ruumiin tuntemukset, vaivat tai fyysinen hyvän olon tunne ja keskitymme vain siihen. Kun taas toisena hetkenä mielen liikkeet vievät vallan ja fyysisyys saattaa unohtua.

Yleisesti urheilun ja esimerkiksi tieteen alalla, pidetään tärkeänä noiden kahden symbioosia. Huippu-urheilijoiden treeniohjelmaan kuuluu tärkeänä osana mentaalinen harjoittelu. On myös osoitettu, että mielen keinoin voidaan yltää jopa mahdottomilta tuntuviin saavutuksiin fyysisellä tasolla. Ja päinvastoin: tiedemies voi edetä omassa jumittuneessa tutkimustyössään, kun käy vaikka tekemässä motin halkoja välillä. Halkoja hakatessa aivot saattavatkin antaa täydellisen ratkaisun pitkään vaivanneeseen ongelmaan.

No, nuo olivat hieman ääriesimerkkejä, mutta totta toinen puoli. Omasta puolestani voin kertoa, että usein juuri jonkun fyysisen suoritteen aikana saan mielen puolella aivan loistavia ideoita tai ratkaisun johonkin pulmaan. Tai miten on hyvä käydä happihypyllä, kun painii jonkun mielen ongelman kimpussa. Onko tuttua sinullekin?

Mielestäni meidän pitäisi enemmän pyrkiä hyödyntämään tätä mielen ja ruumiin vuorovaikutusta elämässämme. Lenkillä antaa mielen vaeltaa ja tuntea mielihyvää, kun keho saa tarvitsemaansa liikuntaa. Ruokaa laittaessa olisi hyvä pysähtyä kuulemaan, mitä keho haluaa. Meidän fyysinen puoli saattaa tarvita proteiinia jaksaakseen, mutta mielen mutkat saattavat johtaa meidät napsimaan kaapista pari keksiä tai tekemään ruokaa odotellessa pari voikkaria. Mieli saattaa ajaa syömään, vaikka lasillinen sitruunavettä olisi tehnyt kehon tyytyväiseksi.

Vuodenkierto on ihmeellinen asia: mietippä, kuinka me syksyllä ikäänkuin painutaan pehkuihin ja pysytään siellä ehkä hieman mässäilyllä lohtua hakien pitkään, pimeään talven aikaan. Vuoden vaihteen jälkeen keho ja mieli lähtee kohti uutta kasvua, siis kevättä. Tuolloin on kautta aikojen ihmisillä ollut tarve keventää, hoitaa itsensä kuntoon ja esimerkiksi paastota. Tämän huomaan itsessäni vuosittain. Tänäkin vuonna olen pitänyt omaa puhdistumiskuuriani. Siihen on kuulunut idätys ja mm sitruuna-inkivääritee. Nuo molemmat teen itse alusta saakka. Liottelen papuja, kikherneitä jne ja seuraan niiden ihanien pienten itujen ilmaantumista. Tai valitsen kaupasta muutamia kauniita luomusitruunoita ja luomuinkivääriä ja valmistan niistä tuota ayurvedista puhdistusteetä.

Näissä pohdinnoissa ehkä alat miettiä sinäkin, että mikä on kehon ja mikä mielen osuutta? Niin, se kai olisikin päämäärämme, että ne kulkevat rinta rinnan toisiaan tukien ja toisilleen tilaa antaen. Lopettelenkin tämän kirjoitteluni tähän, koska keho vaatii minua lumitöihin, jossa omissa mielen liikkeissäni katson kätteni työtä ja toisaalta ihmettelen tätä luonnon kauneutta lumivaippaansa kääriytyneenä

Palaahan toiseen kappaleeseen: ”ruumiin tuntemukset” ja ”mielen liikkeet”. Mitä ajatuksia nuo tavallaan ristiriitaiset sanonnat herättävät sinussa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s